tassutuen tarina

Kun aloitin nykyisessä päivätyöpaikassani yrityksessä SoleusProteor vuonna 2000, ei koirille Suomessa apuvälineitä juurikaan valmistettu. Soleuksen apuvälineteknikko Peter Gerstenmaier oli vuosien varrella muutamia tukia ja joitakin yksilöllisiä kuonokoppia koirille kyllä tehnyt.

Koirien apuvälineasia sai uuden käänteen vuonna 2001, kun huumekoira Alman isäntä ylitullivartija Arne otti meihin yhteyttä saadakseen apua Alman polviongelmiin. (Lue Alman tarina sivun lopusta.)

Alman polvi oli operoitu jo kaksi kertaa, mutta nyt kolmannen leikkauksen vaihtoehdoksi Arne halusi teetättää Almalle polvituen. Sen verran pätevä työssään Tullissa Alma oli, että omistaja halusi Alman menestyksekkään uran jatkuvan polviongelmista huolimatta. Peter otti eläinystävänä kopin polvituen suunnittelusta ja tutkittuaan Alman, teki polvituen, joka toimi toivotulla tavalla ja helpotti Alman elämää merkittävästi.

Itse pääsin osallistumaan Alman polvituen valmistukseen alusta saakka ja kiinnostus koirien apuvälineiden valmistamiseen heräsi Alman myötä.

Olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa omassa työpaikassani, että meillä Soleuksessa on ollut halu ja mahdollisuus tarjota apuvälinepalvelua ihmisten lisäksi myös koirille ja olen päässyt kehittämään osaamistani tällä saralla koko työurani ajan.

Kun koirien apuvälineiden tuoterepertuaari alkoi monipuolistua, oli tarpeellista perustaa sivusto, josta eläinlääkärit ja kaikki koirien apuvälineitä tarvitsevat voisivat nähdä erilaisia koirien tukiratkaisuja. Syntyi instagram sivusto Tassutuki, joka toimii edelleenkin kuvapankkina valmistamilleni tuille.

Alkuvuosina koirien apuvälineiden valmistaminen oli hyvin satunnaista, mutta pikku hiljaa niin eläinlääkärit kuin eläinfysioterapeutitkin alkoivat enenevässä määrin lähettää potilaitaan apuvälinearvioon. Moni lemmikki on vuosien varrella saanut Tassutuella apua ja lisää laadukkaampia elinvuosia vakavasta tassuongelmasta huolimatta.
Leikkaus ei aina paranna kaikkia tassuvaivoja eikä tukikaan ole ainoa oikea ratkaisu jokaiselle tassulle, mutta onneksi on useita hyviä vaihtoehtoja, joiden avulla mahdollisimman moni tassuvaiva voidaan hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Nyttemmin Tassutuki on oma yritykseni, jossa tarjoan tukiapua rakkaille karvakamuillemme edelleen samalla intohimolla kuin kaksi vuosikymmentä sitten.

Terveisin Sari Räty

koirien yksilölliset apuvälineet

HUUMEKOIRA ALMAN TARINA. 

Alma sai fysikaalista apua   Helsingin Sanomat 4.3.2001 Ilse Rautio

Huumekoira Alman häntä huiskii edestakaisin. Se on ilmeikäs ruumiinjäsen, ja nyt se viestii hiukan pahoitellen: tästä en pidä ensinkään, mutta pakko kai tähän on alistua, jos te kerran haluatte kiusata viatonta luontokappaletta.

Samalla Alma käy tervehtimässä jokaista ovesta tulijaa. Hän on asiakkaana ortopedisiä apuvälineitä valmistavassa liikkeessä, missä apuneuvoteknikko Peter Gerstenmaier on tilauksesta valmistanut hänelle tuen takajalkaan. Kuten viime vuonna kerroimme, kahdesti leikatut nivelsiteet ovat jo pitempään vaivanneet mestarietsivää. Alman isäntä, ylitullivartija Arne Degerlund , ei kuitenkaan halunnut kolmatta leikkausta, vaan etsi ja löysi ihmisten apuvälineitä valmistavan firman, joka suostuu auttamaan myös eläimiä. Nyt kokeillaan jalkatukea, joka on tarpeen varsinkin pitkillä lenkeillä. Lenkit taas ovat välttämättömiä kunnon ylläpitämiseksi. Ei sitä muuten jaksa hyppiä ulkomaanpostin, matkatavaroiden ja rekkalastien joukossa. Kun tuki on sitaistu nilkan ympärille, Alma kävelee hetken hankalasti, mutta pian askel norjistuu ja juoksu sujuu kuin ennen.

Gerstenmaier oli katsonut Alman liikuntaa ja todennut sen perin naiselliseksi. Hännän ohella koko takapää keikkui puolelta toiselle, niin että heikot nivelsiteet joutuivat sivusuunnassa ylimääräiselle rasitukselle. Eläimille ei ole paljon tukirakennelmia tehty, mitä Gerstenmaier nyt on rakentanut muutaman kuonokopan boksereille. Hän on kuitenkin esimerkiksi kieltäytynyt rakentamasta kärryjä takapäästään halvaantuneille koirille, koska ei pidä ratkaisua eettisesti oikeana.

Jalkavaivaa lukuun ottamatta Alman elämä on ollut silkkaa menestystä. Tällä hetkellä hän johtaa tullin tuloksen teossa. Kun hän koko viime vuoden aikana paljasti 35 yritteliästä huumeiden kuljettajaa, hän on jo nyt kahden ensimmäisen kuukauden aikana ylittänyt yli puolella koko edellisen vuoden tuloksen. Joko kirsun teho paranee kaiken aikaa, tai huumeiden maahan tuonti lisääntyy. Ehkä molempia.

Paras juttu oli, kun Alma nappasi lentoasemalla maahan tulijoiden joukosta ulkomaalaisen nuorukaisen. Poika joutui tarkempaan syyniin, ja vastassa ollut suomalainen tyttöystävä hermostui. Hän pyysi päästä mukaan tutkintahuoneeseen, ja heltynyt virkailijakunta päästi. Tytön nähdessään Alma innostui uudemman kerran. ”Ei kai sinullakin ole huumeita”, tytöltä kysyttiin, ja kannabistahan löytyi. Tuplabingo! Alma itse ei pidä lukua saavutuksistaan. Parasta olisi, jos aina saisi istua isännän sylissä tai nukkua isäntäväen sängyssä. Mutta virkamiehen on mentävä niin kauan kuin jalka kestää.

Alma sai uuden kollegan   Helsingin Sanomat 17.6.2001 Ilse Rautio

Huumekoira Alma, viisi vuotta, on sitten viime näkemän  jatkanut menestyksellä työtään Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Välillä on tehty poliisin pyynnöstä iskuja epäiltyihin huumekohteisiin muuallakin kaupungissa. Muutoksiakin työpaikalle on tulossa. Viime vuoden paras nelijalkainen huumekyttä Ia on joutunut sairaseläkkeelle, työhän on raskasta, mutta kolmas kenttätyöntekijä, Laki, löysi taannoin Espanjan tuliaisten joukosta puolentoista kilon amfetamiinilastin. Ian tilalle on tulossa jo seuraaja. Toissa viikolla tullilaitokselle luovutettiin kymmenviikkoinen Redi. Seuraava pentu on luvassa elokuussa. Kentän koiravahvuus on sen jälkeen ennen pitkää neljä.

Redi vasta aloittelee uraansa. Se saa miltei vuoden opetella huumekoiran tavoille. Sen isäntä tullivartija Timo Pasanen viettää parhaillaan kahden viikon isyyslomaa pennun kanssa. Yhteiselo ei katkea edes yöksi. Redi saa ensin normaalin koirakoulutuksen, mutta käy välillä kentällä tutustumassa tulevaan työympäristöönsä ja sen hajumaailmaan. Ennen kokopäivätöihin siirtymistä edessä on vielä tullilaitoksen koirakoulu. Tullivartija Pasanen on ollut kymmenisen vuotta töissä Eteläsatamassa, mutta koiran kanssa työskentely on ollut haaveena, onhan hänellä aikaisemmin ollut kultainennoutaja. ”Olen aina touhunnut eläinten kanssa”, ujo mies sanoo.

Kuten aikaisemmin on kerrottu, Almalla on ollut vaikeuksia oikean takajalan nivelsiteiden kanssa. Isäntä, ylitullivartija Arne Degerlund kertoo, että alkuvuodesta erikoistilauksena tehty muovituki on toiminut hyvin, jopa niin loistavasti, että on käytössä rispaantunut. Nyt se pitääkin viedä huoltoon. Alma tarvitsee kunnon ylläpitämiseksi vapaa-ajallaankin paljon liikuntaa. Almaa nuorempi Tyyne, Degerlundin perheen toinen koira, on ällistyneenä jäänyt kuin seisomaan Alman viilettäessä jalkatuen kanssa lenkillä jo kohti auringonlaskua. Kevään hankikantoajat antoivat erityisesti puhtia menolle.

Tuleva kollega, Redi, on muuten saanut nimensä yhdestä tuotemerkistä, jota koiran lahjoittajafirma tuo maahan. Lehtemme ei syyllisty tuotemainontaan, siksi lukijan puntaroitavaksi jää, mistä esineestä on kyse: siis Redi. Mutta älkää kuitenkaan soittako meille, me soitamme teille.